so glad to meet you, angeles

Näin taas aika vierii ilman että tekisin mitään. Tuntuu vähän tyhmältä taas vaihteeksi, kun olen laiminlyönit lähes kaikkia sivustoja tässä jo useamman kuukauden ajan... Ei ole vain ollut energiaa. Mihinkään. Yksinkertaisesti sanottuna.
En sano olevani masentunut tai mitään, kyse on vain enemmänkin motivaatiosta ja jaksamisesta. Kumpaakaan ei minulta ole hetkeen löytynyt, ja se kyllä heijastuu kaikkiin pienen elämäni osapuoliin. Nyt yrittäessäni miettiä mitä joulukuun jälkeen on tapahtunut, ei mieleeni tule mitään vaikka varmastihan asioita on tapahtunut. En vain jaksa edes muistaa.

Mutta mitä lähipäiviin tulee, niin torstaina jätin tylysti väliin matikantunnin ja menin katsomaan Les Misérables'a. Tunsin ensin syyllisyyttä ja olin hermostunut, koska olin menossa ilman vanhempien lupaa. En ole näin teini-iässä tehnyt hirveästi asioita luvatta (lapsena sitten näidenkin vuosien edestä), joten olen aika amatööri mitä sellaiseen tulee. Paikoillaan pysyminen oli kamalan vaikeaa ja pelkäsin koko ajan että äiti soittaa tai jotain sellaista. :D Mikä tuntuu ja kuulostaa tosi typerältä, mutta sille ei vain voinut mitään. Anyhow, pitkän odotuksen jälkeen ja muutaman palasen jäistä metrilakua syötyäni elokuva vihdoin alkoi, ja on pakko sanoa etten tosiaankaan odottanut sen olevan pelkkää laulantaa. Mutta sitä se kuitenkin oli, ja edelleen ne tietysti pyörivät päässä (and I'm Javert, do not forget my name!) ja piti soundtrackkin kuunnella Spotifysta että sai mielenrauhan.

can you hear the people sing?

Kaiken kaikkiaan kaunis ja voimakastunteinen elokuva, mutta älyttömän surullinen. Eli jos et ole aiemmin kuullut Les Misistä eikä sinulla ole hajuakaan sen sisällöstä, niin varoitan, että se ei tosiaankaan ole mikään kiva leffa 1800-luvun Ranskasta jonka voi käydä katsomassa hilpeän kaveriporukan kanssa. Se kesti kaksi ja puolisen tuntia, enkä muista että olisi mennyt hetkeäkään, kun minulla ei olisi ollut kosteat silmät.

Eilen sitten olin Iinan kanssa keskustassa kuunneltuani ensin jälleen kerran lyhyttä luentoa ylioppilaskirjoituksista. Käytiin syömässä Hesessä (koska ollaan köyhiä ja hyödynnetään superkivat kupongit) ja sen jälkeen muuten vaan pyörimässä. Oli myös jotenkin epäonninen päivä ollakseen 15. eikä 13. perjantai - ei minulle kuitenkaan - nimittäin ollessamme kaupungissa, joku humalainen mies oli kaatunut kadulla kymmenen metrin päähän, mutta en tajunnut mitään kun olin ollut selkä siihen päin. Onneksi joukko varusmiehiä oli tullut pitkin katua ja huomannut tapahtuvan ja viittilöivät ohiajavan ambulanssin siihen. Mieheltä oli toinen puoli päästä ikävästi auki, mutta onneksi pääsi melkein saman tien hoidettavaksi. :/
Kaiken lisäksi tunnin päästä tästä, meidän naapuritalossa oli syttynyt tulipalo. Sinne oli muuttamassa meidän perhetutut, joiden puolitoistavuotias lapsi oli laittanut vahingossa hellan päälle ja siinä olleet tavarat syttyivät sitten tuleen ja sitä mukaa liesituuletin... Täällä oli ollut aikamoinen hullunmylly siinä vaiheessa, mutta onneksi kaikki olivat kunnossa ja palo saatiin sammutettua, eikä se ehtinyt sen enempää levitä.

Nyt sitten... varmaan kohta pitäisi tehdä jotain ruokaa, ja sitten voisi vaikka katsoa Supernaturalia tai jotain. Ensi kerralla voisin myös tehdä vähän mielenkiintoisemman postauksen. Sori.

day 8 - a song that you know all the words to