I am the wind blowing through your hair

YAAAYY. Eilen oli siis Halloween, mikä on kiva aika vuodesta ja silleensä. Mutta koska olen introvertti ja forever alone, vietin sitä itsekseni. Mulla oli tosi grandet suunnitelmat eiliselle, kuinka leivon kaikkea jännää halloweenmaista ja pukeudun ja kaiverran kurpitsalyhdyn ja sitä rataa. No, loppupeleissä sitten koulusta päästyäni nukahdin (oli kylmä ja väsy :< ) pariksi tunniksi tuhlaten kallista aikaani. Ja luonnollisesti päiväunilta herättyään on vähän sellanen 'mikä maa mikä valuutta'-tyyppinen olo niin eipä sitä heti kehdannut mitään ruveta tekemään. Kun olin selkiytynyt tarpeeksi, rupesin leipomaan banaanimuffinsseja. Niistä tuli aika hyviä, ärsyttää vain se koristelu. :< Tarkoitus oli tehdä kirkkaan oranssi kuorrutus päälle kurpitsan näköiseksi, mutta... Tomusokeri oli vähissä, joten käytin sokerimassaa. Se olikin sitten varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta sen töhnän parissa. XD Se ja elintarvikevärit haisevat muuten sitten aivan kaamealle.
Loppupeleissä puolet banaanimuffinsseistani näyttivät suurinpiirtein näiltä:

aika iloista porukkaa

Uskaltauduin vasta tänään syömään tuollaisen koristellun. :D Ei hullumpia! Siinä vaiheessa kun ne olivat valmiita, oli kello sen verran että kurpitsalyhdyn sai unohtaa. En sitä paitsi ollut henkisesti vielä valmis koskemaan siihen viisikiloiseen jättikurpitsaan. XD Joten päätin sitten meikata itseni ihan huvin vuoksi ja säikäyttää siskoni pahanpäiväisesti.

Plan success! Äitikin taisi hypähtää kun menin sen huomaamatta liian lähelle kummallisine naamoineni. Mustaa luomiväriä oli kyllä hauska levitellä pitkin naamaa, ainut haittapuoli oli se, että siinä oli myös glitteriä ja edelleen mulla löytyy sitä naamasta. Glitter on niin pirullista kun se ei lähde melkein ikinä kokonaan pois. XD

Tänään sitten failasin eeppisesti ranskantunnilla, en osannut mitään ja pää löi tyhjää ja sain paria huonommat pisteet sanakokeestakin (äärimmäinen harvinaisuus eikun) 8( oivoi. Mutta kotiin päästyäni en edelleenkään uskaltanu koskea kurpitsaan, vaan kaikessa tylsyydessäni aloitin uuden animen katsomisen. Hissan tunnilla vilkaisin kaverin Anime-lehteä, jossa oli arvostelu Sukitte Ii Na Yosta, joka näytti ihan mukavalta perusanimelta. Ajattelin että vilkaisenpa ekan jakson joskus, ja tänään en keksinyt sitten muutakaan tekemistä kuin sen aloittamisen. XD Katsoin kaikki ilmestyneet jaksot (mahtavat neljä kappaletta) ja nyt odotan lisää. Se tunne kun sulla ei ole elämää. Eiku.

Sitten päivemmällä tuli isosisko käymään ja wuhu alkoi kurpitsalyhdyn kaiverrus. Kannen poistamisen jälkeen saatoin haistaa sen jännän hajun, josta Iina olikin jo varoittanut, ja alkoi käydä vähän vaikeaksi niiden sisälmysten poistaminen. Miten joku syötävä kasvi voi haista niin kammottavalle? XD Hyvä etten pyörtynyt seisaaltani. Prosessi kesti suht pitkään mutta sain sen ontoksi. Sitten tussilla kivat ääriviivat ja eikun veitsellä vaan kuoren läpi. Tuli aika murhaajamainen olo siinä puukottaessani kurpitsaa. Kasviparka.
Muutaman tunnin kuluttua työ oli valmis ja näytti tältä:

takana ihku keittiö ja isosisko sormineen
ja kyllä, sen on tarkoitus olla Jack Skellington

Ei aikailtu ollenkaan vaan vietiin kurpitsa samantien ulos ja eikun kynttilä sisälle. Olen kyllä tosi ylpeä tästä. :D Kuva on vähän huono, tuolla nimittäin oli aika pimeetä, mutta näin ensikertalaiseksi sanoisin että oikein onnistunut tekele. ♥

aika näköinen, eikös? :D

day 5 - songs that remind you of someone

jostain syystä laitan aina useamman kuin yhden...